Helsingin Sanomien kolumnissa “Eläkeikääni pitäisi nostaa” (HS 27.7.) Juha-Pekka Raeste argumentoi eläkeiän nostamisen sekä ikäsyrjinnän kitkemisen puolesta. Sukupolveni kannalta jokainen pitenevä työura turvaa kestävää yhteiskuntaa. Samalla kun ajattelen työssäolo-oikeuden parantamisen olevan askel oikeaan suuntaan, ei eläkeiän nosto itsessään ole eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta autuaaksi tekevä toimi. Mikäli halutaan populaatiotasolla tuntuvia tuloksia, ihmisten työkykyä on myös aidosti vahvistettava.
Viime vuonna työeläkejärjestelmästä siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle 17 700 henkilöä eli noin Suomen tämänhetkisen hoitajapulan verran. Yleisimmät syyt siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle olivat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (32 %) sekä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (32 %). Erityisen huomionarvoista on se, että mielenterveyssyistä haetuista työkyvyttömyyseläkkeistä 37 % koskee alle 34-vuotiaita. Onko toisin sanoen realistista haaveilla 75-vuotiaina eläköityvistä työuraansa aloittelevista nuorista, jos merkittävä osa ikäluokasta ei jaksa työelämässä edes 35-vuotiaiksi asti?
Jos Suomi todella mielii selättää kestävyysvajeen, työkyvyn haasteita on opittava katsomaan yksilötason tragedioiden sijaan yhteiskunnan ja työyhteisöjen tasolla ratkaistavissa olevina ongelmina. 2030-luvun työelämän suurin haaste on sairauspoissaolojen ja pidemmän ajan työkyvyttömyyden ennalta ehkäiseminen. Haasteeseen vastataan työpaikoilla johtamalla työkykyä.
Tässä suhteessa nuoret eivät pyydä mitään uutta auringon alla vaan täysin tavallisia asioita kuten liikuntamahdollisuuksien tukemista, jatkuvaa osaamisen päivittämistä, joustavia etuuksia kuten vuorotteluvapaita, sekä fyysisesti, psyykkisesti että sosiaalisesti turvallisia työympäristöjä. Nyt kun näitä työkykyä ylläpitäviä tekijöitä ajetaan alas jopa poliittisin toimin, vaarannamme samalla tulevaisuuden työntekijöiden jaksamisen.
Toisekseen on tärkeää tunnustaa, ettei sama hanska sovi kaikille. Taloustoimittajan sormet saattavat sauhuta vielä 70-vuotiaanakin, mutta 60-vuotiaan kirvesmiehen tai hoitajan todellisuus voikin näyttää hyvin erilaiselta. Täyttä eläkeikää ja sen nostoa tulisi jatkossa tarkastella yhä yksilöllisemmin huomioiden ihmisten henkiset ja fyysiset voimavarat sekä moninaiset työhistoriat.
Juha-Pekka Raesteen esillä pitämä eläkeiän nosto tulee ajankohtaiseksi jo pian, sillä vaihtoehtoa varmasti sivutaan syksyllä jatkuvissa eläkeneuvotteluissa. Toivottavasti neuvottelupöydässä haaste tulevaisuuden työkyvystä ja siten eläkejärjestelmän kestävyydestä ei jää yksin meidän nuorten ratkottavaksi.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 3.8.2024.
0 kommenttia