Maakuntavaltuuston tuoreen puheenjohtajan puhe Pohjois-Karjalan maakuntavaltuuston järjestäytymiskokouksessa 11.8.2025
Arvoisat maakuntavaltuutetut, viranhaltijat ja muut läsnäolijat,
Ennen kuin Pohjois-Karjala oli piirretty karttaan, ennen kuin teitä oli rakennettu tai rautateitä vedetty, täällä oli vesi.
Jonkerin järven rannoilta syntyy Jongunjoki. Se kiemurtelee halki metsien ja kivikoiden kohti etelää. Kun Jongunjoki yhtyy Lieksanjokeen, tarina jatkuu. Lieksanjoki on ollut aikansa valtatie Lieksan kaupungille ja sen kyliin. Eikä vain Lieksan kaupungille, vaan alueen asutukselle jo satoja vuosia aiemmin. Se on kuljettanut puuta ja ihmisiä, yhdistänyt syrjäisimmätkin kylät Pielisjärveen ja sitä kautta kohti suurempaa maailmaa. Yhtä aikaa paikallinen ja osa suurta Vuoksen vesistöä.
Kauempana idässä virtaa Koitajoki, joka on kuin karjalaisen runonlaulajan säe. Mutta sitäkin kauempaa historiasta se muistuttaa meitä saamelaisten alkuperäiskansan elinoloista näissä maisemissa.
Kun Lieksanjoki ja Koitajoki ovat luovuttaneet vetensä eteenpäin, ne päätyvät lopulta Pielisjokeen — Pohjois-Karjalan suurimpaan suoneen. Symboliksi siitä, kuinka useat virrat voivat yhtyä yhdeksi eteenpäin vieväksi voimaksi.
Pohjois-Karjalassa virtaa myös montaa muuta jokea. Jokainen joki tai järveksi pysähtynyt vesi on oman kuntansa ja kylänsä elämänlanka.
Lopulta kaikki nämä joet kertovat samaa tarinaa. Ne ovat kulkeneet läpi vuosisatojen, nähneet Pohjois-Karjalassa sodan ja rauhan, köyhyyden ja vaurastumisen, tyhjentyvät kylät ja uudet alut. Ne ovat olleet ja ovat Pohjois-Karjalan valtateitä, jotka ovat pitäneet elämän liikkeessä silloinkin, kun tiet ovat olleet poikki tai ajat vaikeat.
Ja aivan kuten vesi löytää aina tiensä eteenpäin, myös Pohjois-Karjala on löytänyt. Sillä tänään nämä samat joet virtaavat yhä.
Arvoisat valtuutetut,
Joet ovat yhä taloudellisia valtateitä, mutta eivät enää vain tukkilauttojen reittejä. Vesien äärellä seisovat laitokset, joiden piipuista nousee höyry muistutuksena siitä, että vesi, metsät ja työ kulkevat yhä rinnakkain. Joet ovat myös palveluyhteiskunnassa yhtä suuria voimavaroja. Ne tuovat matkailutuloja, vahvistavat alueen vetovoimaa, luovat työpaikkoja oppaille, majoittajille, ravintoloille ja tapahtumajärjestäjille. Ne ovat oppimisympäristöjä kouluille ja tutkimuspaikkoja yliopistoille. Ne luovat meille ympäristön, josta me ammennamme identiteettimme.
Olemme uskaltaneet myös uhmata ympäröiviä luonnonvaroja/luonnonvoimia enemmän kuin olisi aina ollut tarpeen. Tänäkin kesänä siitä on käyty keskustelua valtakunnan medioita myöten.
Arvoisat valtuutetut,
Me emme koskaan ole olleet täällä vain omine jokinemme. Me olemme pohjoiskarjalaisina ja itäsuomalaisina osa Suomen virtaa, joka on ollut tyrehtymään päin niin kauan kun minä 2000-luvun lapsena voin edes teoriassa muistaa. Oikeastaan kasvoin aikuiseksi aivan toisenlaisessa yhteiskunnassa kuin suurin osa tästä salista. Väki vähenee, mutta parempia pitoja ei ole näköpiirissä. Talouskasvu laahaa ja siksi hyvinvointivaltion kultavuosista on tulossa vain haikea muisto.
Olen usein sanonut, että Itä-Suomi on ääriesimerkki siitä, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu. Siksi meidän tehtävä on olla myös eturintamassa ratkaisemassa suomalaisen yhteiskunnan haasteita: kuinka kasvatetaan tuottavuutta talouskasvun luomiseksi, kuinka ikääntyvä yhteiskunta käännetään yhteiseksi voimavaraksi ja hoivavastuu jaetaan kestävästi, kuinka saavutamme haluamiamme tavoitteita teknologisen kehityksen saralla sovittaaksemme elämän maapallon kantokyvyn rajoihin.
On helppo kuvitella, että tämän alueen kohtalo olisi ollut vääjäämätön. Mutta paljon on meistä itsestämme kiinni, jotta Itä-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, löytyy yhä niitä, jotka eivät vain seuraa mukana kulkevaa virtaa. Sen sijaan he tarttuvat airoihin ja päättävät ohjata omaa suuntaansa.
Siksi sanon tänään teille: emme ole tulleet tänne virran vieminä. Meillä jokaisella on vastuu. Meillä on jokaisella vastuu vaikuttaa siihen, mitä tuleman pitää. Saati että vaikean turvallisuuspoliittisen tilanteen keskellä ulkoistaisimme työn omasta tulevaisuudesta tehtäväksi Helsinkiin tai Brysseliin.
Haluan sanoa ääneen, että emme voi enää nojautua luottamaan sellaiseen aluekehityksen aikakauteen, jossa vain asema tai sijainti oikeuttaa tulonsiirtopolitiikkaan. Jokaisen pyytämämme euron eteen on perusteltava omaa aktiivisuuttamme ja tuottamaamme hyötyä – kuinka se auttaa Suomea parantamaan kokonaisturvallisuutta tai edistämään vihreää siirtymää. Meidän on oltava aloitteellisia, rohkeita ja otettava riskiä – sillä muutoin neljän vuoden päästä voimme todeta, että menetettävää on enää vähän. Mutta me emme saa päästää Suomessa valloilleen ajatusta siitä, että Itä-Suomesta kannattaisi vähät välittää, antaa metsittyä, jotta vihollisen tie olisi vaikeakulkuisempi. Se ei ole viisas odotusarvo sodankäynnistä 2000-luvun Suomessa.
Uuden kokeilemisesta ja riskinotosta tulee Itä-Suomen kasvun moottori — teollisuuden rinnalla korkeaa osaamista vaativat alat, luovat alat, matkailu, luonnon hyvinvointipalvelut ja korkeakoulut tuovat alueelle uutta elinvoimaa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että myös muualla Suomessa halutaan kehittyä, joten meidän on rohkaistuttava erikoistumaan niihin asioihin, joissa olemme – tai voisimme olla – parhaita
Hyvät ystävät,
meillä on nyt kotikuntiamme tai edes kotimaakuntaamme suurempi tehtävä viedä Itä-Suomi takaisin Suomen aktiiviselle kartalle kaikesta epävarmuuden puheesta huolimatta. Rakentaa oma visio, tiekartta kohti kestävästi elävää Pohjois-Karjalas. Visio, jonka tuntee jokainen kuntapäättäjä ja jokainen itäsuomalainen. Visioksi ei riitä, että luettelemme teitä joiden perusparannukseen on laitettava rahaa: tarvitsemme yhdessä piirretyn kuvan siitä monimuotoisesta elämästä, jota me Pohjois-Karjalassa elämme.
Arvoisat valtuutetut,
arvostakaa paikkaanne täällä, sillä te olette Itä-Suomen lähettiläitä. Itä-Suomen kehitys on yhtä aikaa tarina virrasta ja soutamisesta, antautumisesta ja vastarinnasta. Jokien solinan tulee muistuttaa meitä jostain: vaikka vastavirtaan soutaminen vaatii voimaa, se piitää elämän liikkeessä.
Ja tulevaisuus on yhä avoin. Se riippuu siitä, miten hyvin löydämme tasapainon menneen arvostamisen ja uuden luomisen välillä, miten paljon uskallamme kuunnella luonnon ja historian ääntä ja samalla tarttua mahdollisuuksiin, joita moderni maailma meiltä vaatii. Itä-Suomi on edelleen virran äärellä — nyt on meidän vuoromme soutaa kohti parempaa huomista.
Kiitän teitä mahdollisuudesta tarttua Itä-Suomen tulevaisuuden kannalta vaativaan tehtävään maakuntavaltuuston puheenjohtajana. Odotan vilpittömällä innolla ja arvostaen yhteistyötä teidän valtuutettujen, valittavan hallituksen sekä viranhaltijoiden kanssa.
Ollakseni rehellinen, tässä tehtävässä on paljon kiinni myös henkilökohtaisesta elämästäni. Mun isovanhemmat alkaa olla jo aika iäkkäitä ja reissutöissä kannan vähän huolta, että miten he täällä jaksaa. Samaan aikaan pohdin, onko minulla ja puolisollani edellytyksiä työllistyä ja perustaa tänne perhe. Siksi olen aika tosissani tämänkin tehtävän suhteen.
Joensuulaislähtöinen nuori ja modernin maailman nouseva artisti Lyyti:
“Ei ole yhtäkään syytä pelätä
Ei sekasorto meihin yletä
Niin kauan kuin Pielisjoki pysyttelee siltojen alla”
0 kommenttia