Arvon toveri puheenjohtaja, rakkaat toverit, hyvät ystävät,
Lämpimästi tervetuloa Demarinuorten 32. liittokokoukseen Lappeenrantaan. Sosialidemokraattisen liikkeen tulevaisuuskokoukseen.
Tämä on meidän nuorten juhlaviikonloppu, jossa liikettä viedään yhdessä eteenpäin. Pelvotta aina päin taantumusta.
Kun me kaksi vuotta sitten lähdimme Seinäjoen liittokokouksesta, oli vallassa Sosialidemokraattien hallitus. Se ei ollut kivuton hallitus – kansanrintama rakoili: keskusta kipuili turpeesta, työllisyystoimista ja vaalitappioistaan. Mutta se oli tuloksellinen hallitus.
Sosialidemokraattien vahvassa otteessa kriisiaikaa hallittiin vastuullisesti. Julkinen keskustelu on kuitenkin unohtanut historiallisen edistyksellisen politiikkamme. Muistuttaisinko vielä kerran siitä, kuinka me toteutimme maksuttoman toisen asteen, pidensimme oppivelvollisuutta ja uudistimme perhevapaat, jätimme Orpolle ja Purralle maan, jossa oli ennätyksellinen työllisyys sekä aloitettu panostukset kasvun eväisiin: vihreään siirtymään ja osaamiseen. Sekä paljon muuta.
Nuo saavutukset ja tuo aika saivat kuitenkin kultareunukset, kun uusi hallitusohjelma historiallisen röyhkein leikkauksin ja palkansaajan kyykyttämisine julkaistiin.
Vaikka nuo neljä vuotta hallituskumppaneina istuneet puolueet tulevat haastamaan hallituksen lisäksi nyt meidän korkealle vakiintunutta kannatusta keksien mitä ihmeellisimpiä oikkuja, on meidän vastustajamme silti jossain muualla. Ne ovat laitaoikeistossa, joka levittää siipiään myös maltillisempien voimien ylle niin Euroopassa kuin kotimaassa.
Laitaoikeisto tekee sitä monessa rintamassa: sen lakia rikkovan, jopa turvallisuusuhaksi luokitellun joukon kautta, sen kovimman populistisen huudannan osaavien joukon kautta sekä ujuttautumalla siihen maltillisimpana pidettyyn oikeistolaisten joukkoon.
Kun katsomme kokoomuksen tulevaisuuden ääntä käyttäviin kokoomusnuoriin, joille on tärkeintä ottaa kantaa tasa-arvon taantumuksen puolesta, voimme kysyä että minne katosivat ne maltilliset kokoomuksen sosiaalireformistit, niin kutsutut sivistysporvarit, jotka eivät kannattaneet yhtä laajaa versiota hyvinvointivaltiosta kuin me, mutta uskoivat silti hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden ja kaikkien mukana pitämisen olevan avain menestyvän suomalaisen yhteiskunnan kannalta.
Riikka Purran saksien alla ei ole suojassa nuori tai vanhempikaan duunari, ei opiskelijat, ei edes eläkeläiset, joiden asemaa moni puolue ei politiikassa uskalla tarkastella. Orpon-Purran johdolla suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, siis sen kannattelijoista riippuvainen järjestelmä, joka tuottaa hyvinvointia harvojen sijasta kaikille, romutetaan.
Hyvät ystävät,
Suomen päällä on leijunut aina konservatiivisen ajattelun, rasistisen maan varjo, mutta tämän Orpon-Purran hallituksen jäljiltä Suomi siirretään kansainvälisillä kentillä pelaamaan täysin toiseen liigaan. Tämän oikeistopolitiikan jatkuessa emme lukeudu enää pohjoismaisiin sivistysyhteiskuntiin vaan meidät luetaan niiden maiden joukkoon, jotka hakevat kilpailuetua markkinoilla polkemalla ihmis- ja perusoikeuksia, kuten työntekijöiden oikeuksia tai oikeutta turvalliseen aborttiin.
Mutta rakkaat ystävät, oikeiston noustessa Suomessa, näemme vasta alkusoittoa siitä, mitä on luvassa.
Minä pelkään, että Euroopassa kuullaan pian sadan vuoden takainen, 1930-luvun kaiku.
Näemme autoritääristen maiden nousun ja voimakkaan militarismin kasvun. Vihan politiikka ja laitaoikeiston radikalisoituminen leviävät, eikä vastauksemme ole tarpeeksi voimakas.
1930- ja 40-lukujen Eurooppa ajoi Saksan ja Ranskan yhteen luvaten, että ei koskaan enää sotaa. The use of law instead of the use of force – jotta lainkäyttö ja yhteistyö osoittautuisi aina paremmaksi vaihtoehdoksi kuin voimankäyttö. Euroopassa muodostettiin taloudellinen liitto, josta laajeni ja kehittyi Euroopan unioni.
Me taas kasvoimme Euroopaan, jossa luvattiin ettei sotaa enää tule. Nyt tuemme brutaalin hyökkäyssodan alla taistelevaa Ukrainaa, joka käy taistelua demokratiasta kaikkien meidän puolesta. Venäjän aggressiot ja Navalnyin kohtalo ovat karmeita esimerkkejä siitä, millainen arvo demokratialla joillekin on.
Mitä pidempään sota Ukrainassa kestää, sen heikommaksi se näyttää tekevän eurooppalaiset länsimaiset yhteiskunnat. Yhteiskunnallinen luottamus rapautuu, Ukrainan tuesta lipsutaan, Euroopan unionin sisällä nähdään maita, jotka eivät jaa yhteisiä periaatteitamme oikeusvaltiosta tai välttämättä edes käsitystämme ihmisyydestä, mutta ostaa ne kyllä EU:n sisämarkkinoiden suomien etuuksien myötä.
Mutta ei EU-ero näillekään maille ole sen toivotumpi vaihtoehto: Euroopan unionin ulkopuolella he kulkisivat kohti liittoumaa autoritääristen maiden kanssa.
Nyt on meidän aikamme taistella sosialidemokraattisin keinoin, jotta 2030-luku ei käänny Euroopassa näyttämään sadan vuoden takaiselta.
Ja toisaalta, autoritäärisyyden vastustamiseksi ei yksin Eurooppaan katsominen riitä. Monenkeskeinen sääntöihin perustuva maailmanjärjestys on etsimässä itselleen uutta asentoa.
Globaalissa etelässä käydään EU:n, suurvaltojen ja autoritääristen maiden kilpajuoksua, jossa koetuksella ovat sen kestävät periaatteet. Post-kolonialistinen aika ei ole toistaiseksi kyennyt tasaamaan valtasuhteita maapallolla eikä etelän ääni ole lainkaan niin vaikuttava kuin se olisi oikeutettu olla. Globaalin etelän kilpajuoksuna kutsutussa kehityksessä meidän tulee Euroopan unionina olla mukana, mutta vain siksi, koska autoritääristen maiden tai suurvaltojen intresseissä ei välttämättä ole valtasuhteiden tasaaminen ja kestävän kehityksen edistäminen kaikkialla maailmassa.
Hyvät ystävät,
Jos palataan taas vähän lähemmäs meitä.
Finanssikriisin jälkeen nuorten hyvinvointi on kokenut syvän laskusuhdanteen. Taloudellinen epävarmuus ja tulevaisuuden näköalattomuus tekevät tulevaisuudesta epävarmaa, polarisaatio hyvinvoinnissa johtaa polarisaatioon myös muualla, kuten arvoissa.
Meidän sukupolven haasteet kaipaavat myös ratkaisuja, ja siihen me myös emopuolue SDP:tä olemme kirittäneet.
Viime syksynä olimme tärkeässä paikassa uuden puoluejohdon kanssa, kun teimme välikysymyksen nuorten tulevaisuudesta.
Kiinnitimme kysymyksessä huomiota neljään ajankohtaiseen hallituksen toimeen: opintorahan indeksikorotusten jäädyttämiseen, lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskemiseen, nuorten työmarkkina-asemaan ja työelämän tulevaisuuteen sekä ensiasunnon ostajien varainsiirtoveron poistosta.
Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi otti kantaa, että miksi SDP sekoittaa työmarkkina-asiat nuorten hyvinvointiin.
Se oli konkreettinen osoitus siitä, kuinka kapea-alaisena nuorisopolitiikka voidaankaan kokea. Työelämä ja siten asema työmarkkinoilla on ajankohtaista jokaiselle ihmiselle jossain kohtaa nuoruutta. Kesätyöt, vastentahtoiset nollatuntisopimukset ja osa-aikatyöt. Isolle osalle nuorista työelämä on täysipäiväistä toisen asteen jälkeen ammattiin valmistuttuaan, ja me jos ketkä sen muistamme.
Nuorilla ei ole saavutettuja etuja ja yhä harvemmalla myöskään valmiutta puolustaa omia oikeuksiaan. Työmarkkinoiden turva on siis keskeistä ennen kaikkea nuorten kannalta.
Työelämän merkitys myös hyvinvoinnin keskeisenä tekijänä pitäisi nousta framille. Historiassa on osoitettu, että työajan lyhentäminen on aina parantanut tuottavuutta. Kun Sanna Marin viisi vuotta sitten väläytti kuuden tunnin työpäivää, hänestä vähät välitettiin. Nyt kuuden tunnin tai neljän päivän työviikko on jo kokeilussa yhä useammassa suuryrityksessä.
Suomessa siis työkyvyttömyyseläkkeet kasvaa ja niiden ytimeen meidän pitäisi päästä kiinni. Työehdot ja palkkaus on keskeisiä tekijöitä, mutta myös työhyvinvoinnin johtaminen pitäisi saada poliittisen keskustelun yhteyteen. Nyt esimerkiksi eläkejärjestelmästä keskusteltaessa.
Hyvät toverit,
Sinä päivänä, kun SDP jälleen nousee Suomen pääministeripuolueeksi, on meidän tiedettävä, mihin suuntaan tätä maata viedään.
Vuodet oppositiossa ovat velvollisuus toimia vastuullisesti – muistaen, että jonain päivänä me olemme hallituksessa vastaamassa ihmisten toimeentulosta ja hyvinvoinnista, ilmaston ja ympäristön tilasta sekä rakenteellisesti alijäämäisestä julkisesta taloudesta.
Hallituksen kirittäminen EU:n tarkkailuluokan väistämisestä ei saa kuitenkaan näivettää tästä puolueesta sitä, missä olemme tämän maan parhaita: kyvystä luoda uutta, ymmärryksestä kyseenalaistaa vanhaa, joka ei enää toimi.
Ei riitä haikailu. Ei riitä, että poliittinen työväenliike synnytti hyvinvointivaltion ammatillisesti järjestäytyneen yhteiskunnan luoman sopimusyhteiskunnan rinnalle. Tarvitaan uusi versio Suomesta.
Tarvitaan visio sosialidemokraattien painavemmista tavoitteista, joilla lisätään vielä ennestään turvaa ajan kuvan haasteiden keskellä. Meidän on aika keskustella, millaisiin talouden teorioihin haluamme politiikkamme nojata, ja kuinka hyvinvointivaltion kantokyvystä pidetään myös tulevaisuudessa huolta. Kuinka pääsemme takaisin uralle kohti hiilineutraalia Suomea vuonna 2035.
Hyvät ystävät,
Tämän tiiviin poliittisen katsauksen saattelemana voimme käynnistää keskustelun, jonka eväistä on ammennettava vuoden 2027 SDP. Kun me tämän viikonlopun jälkeen täältä lähdemme, alkaa meidän viimeinen kaksivuotinen Sosialidemokraattisten Nuorten 120-vuotisessa historiassa. Meidän on aiheellista muistaa millaisen jatkumon osana nuorisoliiton lipunkannattelijoina toimimme. Ja muistaa, että jälkeemme tuleville jätetään arvokas perintö vain toimimalla aktiivisesti paremman huomisen puolesta.
Ja vielä viimeisenä rohkaisen teitä jakamaan ajatuksia. Täällä jokaisen puheenvuoro on arvokas ja tulee kuulluksi, vie eteenpäin meidän yhteistä liikettä, joten rohkeutta toverit tulla tänne pönttöön myös keskustelemaan yhteisesti! <3
Kiitos!
0 kommenttia