Poliittinen tilannekatsaus SDP:n Kaakkois-Suomen piirin syyskokouksessa 30.11.2024 Imatran Työväentalolla (muutovarauksin)

Hyvät ystävät ja toverit,

Mie aloitan kotipesästäni, Demarinuorista. Näin kansanedustajana ei ole samalla tavalla painetta puhua ja paasata vain päivänpolitiikan kolhuista — vaikka niistäkin asiaa riittäisi. Tänään ajattelin kuitenkin keskittyä visioimaan SDP:n pitkää peliä. 

Me Demarinuoret olemme viime aikoina pohtineet omaa asemaamme puolueen sisällä: mikä on roolimme, kun SDP kamppailee suurten yhteiskunnallisten kysymysten ja aidosti myös ideologisten haasteiden keskellä? 

Näemme itsemme puolueen keskustelun sytyttäjinä. Emme ole pelkästään reagoijia, vaan olemme aloitteentekijöinä, jotka haastavat puolueen miettimään uudelleen, miten sosialidemokraattiset arvot voivat parhaiten vastata tämän ajan haasteisiin.

Viime aikojena me emme ole niinkään löytäneet paikkaamme haastajina oikeisto-vasemmisto -akselilla tai edes liberaali-konservatiivi -akselilla. Sen sijaan me olemme tänäkin syksynä koittaneet kasata SDP:n toimijoita sukupolvidialogiin ja keskustelemaan siitä, kuinka me taklataan haaste yhteiskunnallisesta kestävyysvajeesta, jonka keskeisin muutosajuri on pienenevät ikäluokat.

Me olemme olleet herättämässä keskustelua siitä, kuinka me sopeudumme tilanteeseen, jossa oma ikäluokkani on sitoutunut pitämään kiinni palvelulupauksesta heille, jotka ovat meidät kouluttaneet ja kasvattaneet kohti aikuisuutta. Tällä hetkellä suomalainen hyvinvointiyhteiskunta edellyttää, että meistä kukin vuorollaan tekee työt ja yrittää, maksaa verot, kasvattaa lapset, osallistuu yhteiskunnalliseen toimintaan puoluepolitiikasta vesiosuuskuntiin ja tarvittaessa puolustaa tätä maata.

Mutta meitä kaksikymppisiä on ikäluokassa — parhaimmillaan tai pahimmillaan — jopa kolme kertaa vähemmän kun suuria ikäluokkia.

Tämä ongelma ei ole uusi, mutta sen ratkaisu vaatii uutta ajattelua ja konkreettisia toimia. Meidän on myönnettävä, että hyvinvointivaltio, jonka olemme rakentaneet, nojaa oletukseen jatkuvasta talouskasvusta ja nuorempien sukupolvien kyvystä kantaa edellisten sukupolvien vastuut. 

Mutta mitä tapahtuu, kun nämä oletukset eivät enää pidä paikkaansa? 

Hyvät ystävät,

SDP:n on otettava johtajuus ja agendavalta keskustelussa siitä, millä keinoilla hyvinvointi-Suomi 2.0 voidaan turvata. Tämä ei tarkoita paluuta menneeseen, vaan uuden yhteiskuntasopimuksen solmimista, joka uudelleen peilaa sosialidemokraattiset arvot tämän yhteiskunnan haasteisiin. 

Ja toki kun mme tullaan Itä-Suomesta, niin meidän on myös hyvä olla tämän keskustelun eturintamassa. Nimittäin ensimmäisenä valot sammuu täältä meiltä, jos tätä tilannetta ei saada korjattua. 


SDP:n visio ei voi rakentua ainoastaan vastareaktioille Orpon-Purran hallituksen leikkauspolitiikkaa kohtaan, vaan sen on oltava itsessään houkutteleva. Meidän on pystyttävä kertomaan selkeä visio siitä, millainen Suomi on  kun mennään vuosikymmenten päähän kohti 2100-lukua. 

Tämän omaa agendavaltaa korostavan keskustelun aloittaminen on erityisen tärkeää juuri nyt, kun taistelemme hyvinvointivaltiosta kovempaa ja ideologisemmalta pohjalta kuin ehkä koskaan.

Me ajattelemme, että kyllä kansa oppii vaalikauden aikana kaipaamaan oikeudenmukaisempaa politiikkaa, mutta neljässä vuodessa toteutuneilla rakenteellisilla muutoksilla tällainen oikeistohegemonia on ehtinyt vain vahvistua. 

Olisi syytä muistaa, että alasajetuista rakenteista on harvoin enää paluuta kohti kestävämpää ja sosialidemokraattisten arvojen mukaista yhteiskuntaa. 2000-luvun Eurooppa on ajanut meidät tilanteeseen, jossa yhteiskuntana uuden luominen on hyvin hankalaa, ja ainoa tapa selvitä hengissä on käydä puolustustaistelua hyvinvointiyhteiskunnasta.

Koitan vielä konkretisoida sitä, kuinka tämä lopulta, hallituksen laskevista gallubkäyristä huolimatta tulee vahvistamaan oikeistoa: 

Nyt puolentoista vuoden ajan olemme kuulleet ministeriaitiosta jokaisen hallituksen esityksen kohdalla fraasin “pakon sanelemista” leikkauksista. 

Joskus pohdin, olemmeko alkaneet itsereflektion puutteessa uskoa päivän politiikan tarinaa, jossa leikkausten kerrotaan olevan erillisiä, toisistaan irrallisia toimenpiteitä ilman ideologista päämäärää? 

Annamme itse vuosi vuodelta pienen palan meidän arvoista säilyttääksemme uskottavuuden. Mutta aseita ei kannata antaa myöskään viholliselle, joka täytyisi pitää aina kaikista lähimpänä. 

Lopulta tuon taistelun häviäjiä olemme kuitenkin vain me itse, sillä samaan aikaan oikeisto ajaa meitä kohti laajaa järjestelmämuutosta. Pakon sanelemat leikkaukset ovat siis tietoinen osa oikeiston strategiaa, jonka tavoitteena on murentaa ihmisten uskoa yhteiskunnan kykyyn suojella heitä.

Jos annamme nykykehityksen jatkua, huomaamme pian käyvämme taistelua paitsi sosiaali- ja terveydenhuollon laajamittaisesta yksityistämisestä, myös “vakavaa keskustelua” esimerkiksi koulutuksen yksityistämisestä lukukausimaksuineen ja voitontavoitteluineen

Ja siksi SDP:ltä vaaditaan nyt uskottavaa peruslinjaa ja visiota siitä, millainen on meidän arvojemme mukainen, uuden ajan hyvinvointiyhteiskunta. Samalla myös meidän täytyy sanoa ääneen, että hyvinvointiyhteiskunta voi toimia vain jos niin nykyisillä kuin tulevilla veronmaksajilla on luottamusta yhteiskuntaa kohtaan.

Me Demarinuorissa olemme puhuneet yhteiskuntasopimusken uudelleen neuvottelemisesta. Me olemme sanoneet ääneen, että sopimus olisi myös neuvoteltava ennen kuin pelko Hobbesin teorian mukaisesti Leviathanin kitaan katoavista oman työn hedelmistä käy toteen. Eli uusi yhteiskuntasopimus täytyy neuvotella uudelleen nyt, kun jotain jaettavaa vielä on. 

Me ollaan vedottu siihen, että nuorille, tälle uupuneelle sukupolvelle pitää luoda selkeä näkymä siitä, millainen ponnistelu riittää vakituiseen työhön ja toimeentuloon. Työn teolla omistamiseen kiinni pääsemisestä puhumattakaan. 

Me ollaan hyvin tietoisia siitä, että ettemme voi vain vaatia päälle lisää, jos tätä yhteiskuntaa ei muuten korjata rakenteellisesti sekä taloudessa priorisoida vastaamaan ajan aitoja haasteita. 

Nyt kun tämän hyvinvointi-Suomi 2.0 rakentamiseen on aika tarttua, pitäisi miettiä, miten yhteiskunnan rakenteissa vahvistetaan sellaisia tekijöitä, jotka reagoivat väestömäärään ja työtätekevän väestön määrään. Ei siksi, että uuden Hyvinvointi-Suomen palvelutarjontaa olisi ideaalia supistaa, vaan siksi, että täällä olisi yhteiskuntaan sisäänrakennetut intressit avata ovet työperäiselle maahanmuutolle, ihmisille tulla rakentamaan elämää ja tulevaisuutta. Kyllä maita ja mantuja ainakin riittää. 

Tätä vasten peilaten tuntuu nämä Orpon-Purran hallituksen maahanmuuton kiristystoimet aivan käsittämättömiltä. 3kk ja maasta ulos -lait sekä oleskelulupa prosessien systemaattinen hidastaminen. Sen lisäksi, että maahanmuuton kiristäminen on vihamielistä politiikkaa, jossa ihmiset jaetaan meihin ja heihin, on se myös suurin petetty lupaus hallitukselta minun sukupolvelleni. 

Me olemme monella tapaa avoin ja kansainvälinen sukupolvi, jolle ei tee tiukkaa työskennellä esimerkiksi niin kutsuttua finglishiä käyttäen eli suomea ja englantia sekoittaen. Tottakai kieli on edelleen tärkeä osa yhteiskuntaan integroitumisessa, mutta yleensäkin elämässä tekemällä oppii ja samaa pitäisi noudattaa tässäkin. 

Toinen kysymys on myös tämä mittava erottelu hätää pakenevien ja muiden maahanmuuttajien osalta. Nykymaailmassa on yhä vaikeampaa nähdä enää tällaisia erotteluja. Kuitenkin tarvittavat palvelut, työelämään pääsy, asunnon saaminen ja monet muut asiat näyttävät näiden ryhmien kannalta hyvin samankaltaiselta. Suomessakin moni Demarinuori on ollut vetämässä esimerkiksi yhteiseurooppalaista projektia, jonka pyrkimys on perustaa rahasto sotaa ja vainoa pakenevien opiskelijoiden opintojen loppuun saattamiseksi. 

Jos palataan vielä väestökysymykseen, niin teknologinen kehitys tulee varmasti ja toivottavasti vähentämään osaltaan tätä painetta, paikata puuttuvat ikäluokat täysin. 

Syntyvyyskehitys Suomessa ei näytä hyvältä. Yksilöiden perheellistyminen on kuitenkin enemmän kulttuurinen kysymys, kun jotain mihin voidaan politiikalla vaikuttaa. Niin kauan kun maailma näyttää miltä se näyttää sotineen ja ilmastonmuutoksineen, ei vapaaehtoisen lapsettomuuden valinneilta voida myöskään vaatia enempää. Kuitenkin tahattomasti lapsettomien asemaa me voidaan parantaa. 

Syntyvyyskeskustelussa meitä huolestuttaa erityisesti nykyinen tapa keskittyä yksittäisiin kannustimiin, kuten vauvatonneihin. On selvää, ettei tämä ratkaise sitä, miksi syntyvyys Suomessa laskee. 

Ennemmin pitäisi kysyä: miksi nuoret eivät halua tai pysty perustamaan perheitä?

Nuoret eivät perusta perheitä siksi, että yhteiskunta lupaa heille rahaa, vaan siksi, että he kokevat elämänsä vakaaksi ja turvalliseksi. 

Olisiko meidän aika yhteiskuntana kysyä, mitä kuuluu nuorille aikuisille tänä päivänä? 

Työelämän epävarmuus, korkeat asumiskustannukset ja tulevaisuudenuskon puute ovat suurimmat esteet elämässä myös perheen perustamiselle. 

Yksi konkreettinen ehdotus, jonka olemme halunneet tuoda keskusteluun, on lupaus vakituisesta työpaikasta nuorille pian valmistumisen jälkeen. Tämä antaisi aidosti reilun mahdollisuuden suunnitella tulevaisuuttaan ilman jatkuvaa epävarmuutta.

Haluan myös nostaa esille kysymyksen nuorten työkyvystä ja jaksamisesta. 

Viime vuonna noin 1 600 alle 35-vuotiasta joutui työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä. Tämä on hälyttävä merkki siitä, että työelämän vaatimukset ovat monille liian raskaita. Tällä hetkellä työuupumuksen vuoksi saadaan sairaslomatodistus toisella diagnoosilla, ja siksi tähän kysymykseen puuttuminen myös viruu. 

Valtiovalta kiristää työelämän vaatimuksia ja nuoret siirtyy yhä heikommilla valmiuksilla ja tietotaidoilla työelämään potemaan epävarmuutta ja kokemaan sietämätöntä onnistumisen painetta. 

Työkyvyttömyys on viimesijaisin vaihtoehto, jonka myöntämisen kynnys pitäisi olla korkea. Työkyvyttömyys on paitsi inhimillinen tragedia, joka tuomitsee pienituloiset pahimmillaan loppuelämän köyhyyteen, myös kansantalouden kannalta hyvin suuri haaste. 

Koska kyse ei ole vain yksilöistä vaan yhteiskunnan rakenteista ja yhteisötason toimintatavoista, täytyy näihin myös näiltä tasoilta puuttua. 

Me ollaan ehdotettu kansallisen työkykyohjelman luomista, jotta työuupumuksesta kärsivät nuoret saisivat tulevaisuudessa paremmin tarvitsemansa tuen. Me ollaan myös pohdittu sitä, kenen tehtävä tätä riskiä työkyvyttömyydestä ja ennen kaikkea vastuuta sen ennaltaehkäisystä tulisi kantaa. 

Jo reilu eläkeikää varhaisempaan vaiheeseen työuraa tulee löytää erinäisiä joustoja. Työntekijällä tulee olla resursseja palautua sekä esimerkiksi harrastaa liikuntaa. Monilla työpaikoilla tällaisia käytäntöjä työajan puitteissa onkin. Lisäksi mahdollisuudet päivittää osaamistaan sekä vuorotteluvapaan suoman turvan tavoin hengähtää jo varhaisemmassa vaiheessa. Jos vuosi vapaaata työuran puolessa välissä antaa jaksamista venyttää työuraa myöhemmin, on se silloin voitto itsessään.

Me tullaan ensi viikolla avamaan sanainen arkkumme julkisesti ajatuksistamme käynnissä olevia eläkeneuvotteluita varten. Kun olen puhunut tänään tästä väestökysymyksestä, on julkisuudessa eläkkeet se osa yhteiskuntaa, johon väestökysymys kilpistyy. Samaan aikaan me haluamme pitää huolta omaisuudensuojasta ja toisaalta pitää huolta eläkejärjestelmän kestävyydestä myös tuleville sukupolville. Järjestelmän kannalta kaikkein olennaisinta on työkykyisten työtä tekevien ihmisten määrä. 

Julkisen alan eläkevakuuttaja Kevan lakisääteisiin tehtäviin on kirjattu velvoite edistää työkyvyttömyyden vähentämiseen tähtääviä toimia. Työeläkeyhtiöillä tähän toimintaan on olemassa sisäänrakennettu intressi, koska työkyvyttömyyseläkkeet tuovat lisäkuluja kassaan. Silti työkyvyttömyyden ennaltaehkäisy on edelleen lapsenkengissä, eikä työmarkkinaosapuolet näytä saavan tätä yhdessä ratkaistua.

Väestö- ja väestön hyvinvointikysymykset on siis ratkaistava osana uutta tarinaa Hyvinvointi-Suomesta. Tämä on koko maan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, erityisesti Itä-Suomen kysymys. 

Toisekseen nyt kun ensi vuonna aloitan Joensuun Työväenyhdistyksen puheenjohtajana, olen pohtinut sitä, että SDP:n sisällä me voitaisiin keskittyä tällä rajaseutujen porukalla etsimään yhteisiä ratkaisuja Itä-Suomen haasteisiin. 

Kun puhutaaan Itä-Suomesta, niin solidaarisuus pitäisi riittää kattamaan koko alue. Meillä on paljon tehtävää esimerkiksi elinkeinorakenteen kanssa koko Itä-Suomessa. Kotkalla on edessä hieno tie akkuklusterin kanssa ja valtiovallalla on varmasti intressejä vauhdittaa tällaista hanketta, mutta kyllä meidän tänne syvälle Itä-Suomeen pitäisi myös löytää uutta osaamista ja uusia innovaatioita. 

Hyvät toverit, 

jos jotenkin vedän käsittelemäni aiheet yhteen sanoisin, että joka tapauksessa tänään kirjoitetaan tarinaa, jota eletään vielä vuosikymmenten päästä ja siksi sitä tarinaa täytyy kirjoittaa vastuullisesti. Olen herättänyt näitä keskusteluja myös muistuttaakseni, että SDP rakentaa tällä hetkellä linjojaan kohti kevään 2026 puoluekokousta sekä siitä kohti eduskuntavaalien 2027 tarinaa. 

Onnistuneet tarinat kirjoitetaan kansanliikkeessä ja siksi kannustan meitä kaikkia olemaan mukana. 

Hyvää joulunodotusta kaikille! 

STOP TÄHÄN

Me ollaan esittämässä ajatusta siitä, että työkyvyttömyyden ennaltaehkäisy pitäisi kirjata myös yksityisten eläkevakuuttajien tehtäviin sekä vahvistaa kannustimia tai vaihtoehtoisesti sanktioida tiukemmin.

Työeläkeyhtiöt olisivat monella tapaa luonteva toimija täyttämään ennalta painavempaa roolia, sillä ei näköpiirissä että työmarkkinaosapuolet tätä tarpeeksi painavassa laajuudessa pystyisivät yksin tekemään. Tällä hetkellä suuret yritykset kantavat painavampaa vastuuta työkyvyttömyyden sattuessa ja edelleen kannustimet ennalta ehkäistä työkyvyttömyyttä pitäisi myös yrityksissä säilyttää. 

Työeläkeyhtiöiden olisi kuitenkin hyvä näytellä nykyistä suurempaa roolia ja kumppania yrityksille kattaen laajemmin yritysmaailmaa. 

Työeläkeyhtiöt olisi myös luontainen toimija tuottamaan puolueetonta tietoa työkyvyttömyydestä, sillä parteilla on ollut myös haasteita sitoutua toimissaan yhteiseen tietopohjaan. 

Kategoriat: Puheet

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *