SDP:n pitäisi kantaa erityistä huolta nuorten työmarkkina-asemasta ja hyvinvoinnista työelämässä. Nuoren sukupolven työhyvinvointia ei arvosteta riittävästi, vaikka nuorten merkitys yhteiskunnan ja talouden tulevaisuudelle on kiistaton.
Palkkaköyhyys ja jaksamisen haasteet ovat sukupolvelleni perusolotila. Kesätöitä on tarjolla vähän, vastentahtoinen osa-aikatyö arkea ja vakituisen työpaikan eteen saa tehdä töitä vuosia. Nuorten epävarmuus työmarkkinoilla aiheuttaa henkilökohtaisia tragedioita, mutta on myös yhteiskunnallinen ongelma. Luvut mielenterveyden haasteista sekä nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden määrän pitäisi avata jokaisen silmät.
Ei nuorilla ole vielä saavutettuja etuja työmarkkinoilla tai usein myöskään valmiutta puolustaa omia oikeuksiaan.
Me Demarinuorissa olemme esittäneet, että yhteiskunnassa tulee pilotoida työkyvyn ja sen johtamisen parantamiseen tähtäävä hyvinvointiohjelma. Hyvinvointipalveluiden integroimisella työpaikan arkeen pitäisi päästä pureutumaan niin yksilön tarpeisiin kuin työpaikkojen rakenteellisiin haasteisiin.
Omaan korvaan kuulostaa myös hölmöltä nipistää vuorotteluvapaan kaltaisista järjestelmistä. Eikö täällä kannattaisi antaa kullekin vuorollaan hetki hengähtää – työuria on tavoite kuitenkin pidentää entisestään. Ja meille se on välttämätöntä jo eläkejärjestelmän kestävyyden vuoksi. Nuorten sapattivapaat tai työelämän siestan pitäisi vastata työn tuottavuuden kasvuun.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu sen kannattelijoihin. Työperäisen maahanmuuton lisäksi ohella on syytä panostaa niiden hyvinvointiin, jotka täällä jo ovat. Jos SDP:n kantaa huolta siitä, miten uudet sukupolvet takaavat palvelulupauksen ikääntyneille, kannattaa SDP:n avata keskustelu myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.
Kolumni on julkaistu Demokraatissa 6.6.2024.
0 kommenttia