Karjalaisen mielipidepalstalla Veli-Matti Hyttinen toteaa kirjoituksessaan “Ennen oli miehet ja naiset rautaa” (27.7.), ettei meidän sukupolven varaan voi laskea mitään: että olemme vain masentuneita ja saaneet kaiken liian helpolla ymmärtämättä työnteosta mitään. Tämän vastineen tarkoitus on valottaa sitä
maailmaa, jossa nuoret sukupolvet nyt elävät. Me pidämme tärkeänä sukupolvien välistä keskustelua sekä kunnioitusta.
Aivan aluksi me haluamme kiittää edellisiä sukupolvia itsenäisestä Suomesta. Vuosikymmenten ajan aiemmat sukupolvet ovat suojelleet ja rakentaneet tätä maata, jotta tulevat sukupolvet voisivat elää turvallisessa ja onnellisessa maassa. He ovat luoneet yhteiskuntaan hyvinvoinnin rakenteet, jotta tulevat sukupolvet voisivat tavoitella unelmiaan vapaassa maassa. Kunnioitamme edellisiä sukupolvia tästä meidän vuoksemme tehdystä työstä. Tätä samaa yhteiskuntaa ja ylisukupolvista työtä haluamme jatkaa.
Jokaisella sukupolvella on oma tehtävä täytettävänä tässä ketjussa. Meidän aikana ratkaistavana olevat tulevaisuuden kysymykset ovat uudenlaisia, mutta tavoite on sama: toimia, jotta myös tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuuksia hyvään elämään.
Meidän tulee kantaa vastuu, ratkaista ja yhteensovittaa kysymykset nuorten valtavasta pahoinvoinnista, ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta sekä talouden tilasta. Me kannamme huolta lasten heikkenevästä lukutaidosta, pirstaloituvasta työelämästä, suomalaisesta huoltovarmuudesta ja omavaraisuudesta sekä
ihmisten luottamuksen puutteesta yhteiskunnan toimintaan. Kenties kaikista suurin tulevia vuosikymmeniä kysymys on kuitenkin siinä, kuinka tulemme lunastamaan sen palvelulupauksen, jonka olemme ikääntyville sukupolville antaneet. Se on meidän kunniatehtävämme, josta tulemme vastuumme kantamaan – se on suomalaisen sivistysyhteiskunnan mitta.
Palvelulupauksen toteuttamista haastaa pienentyvät ikäluokat palvelutarpeen kasvaessa. Ratkaisuja tilanteeseen on useita, mutta liian vähälle keskustelulle ovat jääneet ratkaisuehdotukset nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan syrjäytynyt nuori maksaa
yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Sillä on niin inhimillisesti kuin myös taloudellisesti väliä, pystymmekö pitämään nuoret mukana.
Haukkumalla ja sättimällä tilanne ei parane. Me toivomme ihmisiä osallistumaan tähän keskusteluun, jossa vuorovaikutuksessa sukupolvien välillä pyritään kunnioitukseen ja löytämään yhteisiä ratkaisuja tämän ajan haasteisiin. Pohjois-Karjalalla ei ole varaa muuhunkaan.
Jere Nuutinen, kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kesk.), Joensuu
Emilia Kangaskolkka, kunnanvaltuutettu (sd.), Liperi
Julkaistu Karjalainen-lehdessä 31.7.2023.
0 kommenttia