“Usko sinä, että kaikki on politiikkaa. Minä uskon, että jokainen päivä on kertomus” 

– Eeva Kilpi, 1972

Moni asia elämässä on sattuman kauppaa, mutta ilman suomalaista koulutusta, mahdollisuutta mielipiteen ja ilmaisun vapauteen taikka saatua kannustusta ympärillä olevilta ihmisiltä tuskin olisin tänä päivänä valtakunnallisen nuorisojärjestön puheenjohtaja tai yksi Suomen nuorimmista kunnanvaltuutetuista. 

Eeva Kilven runo kiteyttää syyt, joiden vuoksi toimia politiikassa. Päivät ovat ihmisten tarinoita ja kertomuksia elävästä elämästä  – niitä päiviä meidän politiikassa toimivien on vaalittava. Politiikassa olisi suotavaa toimia toisia ihmisiä kunnioittavasti, yhteistyötä yrittäen, mutta kuitenkaan omista arvoista tinkimättä.

Mie haluan uskoa, ettei halu huolehtia toisista ihmisistä ole katoava luonnonvara. Empatia ei ole vastakohta rationaalisuudelle, vaan välttämätön tunne, jotta voi tehdä inhimillisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävää politiikkaa. 

Vastuunkantaja

Mie olen kulkenut pienestä pitäen kahden kodin väliä: junalla itärajaa pitkin Pohjois-Karjalasta Kymenlaaksoon ja takaisin. Vastuunkantaja miusta on kasvatettu futiskentillä. Toisaalta olen kahden uusioperheen vanhin lapsi: isosisko viidelle sisarukselle.  

Kesällä 2021 tulin valituksi kunnanvaltuutetuksi Liperissä. Nuo kuntavaalit olivat juuri sitä sattuman kauppaa: vaaleja siirrettäessä huhtikuulta kesäkuun alkuun, ehdin juuri toukokuussa kivuta yli 18 ikävuoden rajapyykin. Kuntapäättäjänä olen työskennellyt konkreettisesti nuorten osallisuuden, harrastamisen mahdollisuuksien ja kestävän kuntatalouden puolesta. Olen niin kunta- kuin maakuntatasolla halunnut tarjota vision tulevaisuuden Itä-Suomesta.

Ehdokkuus eduskuntavaaleissa 2023 oli yksi hienoimpia kokemuksia. Vaalikevään aikana tapasin tuhansia ihmisiä Itä-Suomessa, sain keskustella yhteiskunnan tilasta ja kuulla ihmisten tarinoita. Politiikassa toimiessa arvostan ihmisten, kansalaisyhteiskunnan ja tiedemaailman käyttämää ääntä. Ei ole perusteltua uskoa, että viisaus asuisi yksin minussa tai puolueessani.

Olen kirjoittanut ylioppilaaksi Joensuun Aikuislukiosta ja aloittanut opinnot yhteiskuntatieteiden parissa Itä-Suomen Yliopistossa. Ennen nykyistä tehtävääni Demarinuorten puheenjohtajana, olen työskennellyt puolueen järjestökentän tehtävissä. 

Eri ihmistet kuivailevat minua harvoin yhdenmukaisin sanoin. Olen aina ollut eläväinen ja itsenäinen.  Lapsena olin ujo, mutta kohti teini-ikää ja sittemmin kohti aikuisuutta olen rohkaistunut olemaan oma itseni, hakeutunut haastaviin vaikuttamisen paikkoihin ja pyrkinyt jokaisessa käänteessä jakamaan hyvää mieltä ympärilleni. 

Tällä alustalla pääset seuraamaan vaikuttamistyötäni politiikan parissa ja lukemaan ajatuksistani. Jos haluat tulla matkaan mukaan, ilmoittaudu tukijakseni!